NATO:n synty oli presidentti Harry S. Trumanin työnäyte
/10.7.2022
Pohjois-Atlantin sopimus oli allekirjoitettu Washingtonissa 4. huhtikuuta 1949 ulkoministeri Achesonin kovien ja taitavien neuvottelujen jälkeen. Yhdysvallat, Kanada ja kymmenen Länsi-Euroopan maata liittyivät puolustussopimukseen, jonka mukaan hyökkäys jotakin maata vastaan katsottaisiin hyökkäykseksi kaikkia vastaan.
Perustamalla Pohjois-Atlantin liiton (North Atlantic Treaty Organization) Yhdysvallat sitoutui Länsi-Euroopan ydinpuolustukseen tilanteessa, jossa se oli ainoa ydinmahti. Neuvostoliitto räjäytti tosin ensimmäisen ydinpomminsa pian Naton perustamisen jälkeen 29. elokuuta 1949.
Presidentti Harry S. Truman, joka oli tullut virkaan 1945 ja valituksi toisen kerran vuonna 1948, kannatti voimakkaasti Pohjois-Atlantin liiton (Nato) perustamista. Neuvottelut laajemmasta sotilasliitosta, johon Pohjois-Amerikka voisi kuulua, alkoivat maaliskuussa 1948 myös Yhdysvalloissa, jonka ulkopolitiikassa Trumanin doktriinin mukaisesti edistettiin kansainvälistä solidaarisuutta kommunistien hyökkäyksiksi katsottuja toimia vastaan. Tällainen oli esimerkiksi helmikuussa 1948 Tšekkoslovakiassa tapahtunut kommunistien tekemä ja NL:n johtama vallankaappaus.
Varapresidentti Harry S. Trumanista tuli yhdysvaltain 33. presidentti F.D. Rooseveltin kuollessa keväällä 1945 kesken virkakauden. Hänet valittiin uudelleen virkaan vuosiksi 1948 - 1952. Truman oli presidentti, jonka aikana USA pudotti 2 atomipommia, loi Venäjän (Neuvostoliiton) patoamispolitiikan, käynnisti Marshall-avun, jolla länsi-eurooppa nostettiin jaloilleen ja oli perustamassa NATOA, jota piti tärkeimpiin poliittisiin saavutuksiinsa kuuluvana. Truman kuoli vuonna 1972 88-vuotiaana.
Nato muodosti virallisen rauhanajan sotilasliiton Kanadan ja demokraattisten eurooppalaisten valtioiden kanssa, jotka eivät olleet Neuvostoliiton valvonnassa toisen maailmansodan jälkeen. Sopimus sen perustamisesta oli laajalti suosittu USA:ssa, ja se läpäisi senaatin helposti vuonna 1949; Truman nimitti kenraali Eisenhowerin sen komentajaksi.
Naton tavoitteena oli hillitä Neuvostoliiton laajentumista Euroopassa ja lähettää kommunistisille johtajille selkeä viesti siitä, että maailman demokratiat olivat halukkaita ja kykeneviä rakentamaan uusia turvallisuusrakenteita demokraattisten ihanteiden tueksi.
Tuloksena oli rauha Euroopassa, johon tosin liittyi pelko Neuvostoliiton hyökkäyksestä mutta myös luottamus Yhdysvaltojen suojeluun. Yhdysvallat alkoi ylläpitämään maailmanlaajuista tukikohtien verkostoa armeijalleen, laivastolleen ja ilmavoimilleen, ja suuria joukko-osastoja sijoitettiin Saksaan, Japaniin ja Etelä-Koreaan.
Naton perustaminen oli USA:lle radikaali muutos ulkopoliittisesti
Yhdysvalloille sopimus merkitsi radikaalia poikkeamista perinteistä - kyseessä oli ensimmäinen rauhanajan sotilasliitto sitten perustuslain allekirjoittamisen.
- Jos tällainen sopimus olisi ollut olemassa vuosina 1914 ja 1939, Truman oli vakuuttunut, maailma olisi säästynyt kahdelta kauhealta sodalta.
Hän piti Natoa Marshall-suunnitelman ohella yhtenä presidenttikautensa upeimmista poliittisista saavutuksista ja piti varmana, että aika osoittaisi hänen olevan oikeassa. Ja vaikka Acheson ja Yhdistyneen kuningaskunnan ulkoministeri Bevin olivat tehneet suurimman osan työstä, Truman oli se, joka sitoutui hankkeeseen varauksetta, aivan kuten Marshall-suunnitelmassakin.
Yhdysvallat, Iso-Britannia, Ranska, Italia, Alankomaat, Belgia, Luxemburg, Norja, Tanska, Portugali, Islanti ja Kanada olivat sopimuksen alkuperäiset allekirjoittajat.
Allekirjoitustilaisuudessa Valkoisen talon lähellä sijaitsevassa auditoriossa 4. huhtikuuta 1949 presidentti Truman seisoi ulkoministeri Dean Achesonin vieressä, kun tämä allekirjoitti sopimuksen Yhdysvaltojen puolesta. Juuri ennen tilaisuutta Truman kertoi yleisölle, että sopimus oli yritys luoda suoja hyökkäystä vastaan, jotta hallitukset voisivat keskittyä kansalaistensa täysipainoisempaan ja onnellisempaan elämään. Sopimus lähetettiin senaatin käsiteltäväksi, joka ratifioi sen pitkän keskustelun jälkeen. Truman allekirjoitti Pohjois-Atlantin sopimuksen virallisesti 24. elokuuta 1949.
Liittouma johti siihen, että Neuvostoliitto perusti vastapainoksi oman liittouman, Varsovan liiton.
Kylmän sodan kärjistyminen korostui, kun Truman hyväksyi NSC 68:n, salaisen ulkopoliittisen julkilausuman. Siinä vaadittiin puolustusbudjetin kolminkertaistamista sekä patoamispolitiikan globalisointia ja militarisointia, jolla Yhdysvallat ja sen Nato-liittolaiset vastaisivat sotilaallisesti Neuvostoliiton todennettuun laajentumiseen.
Asiakirjan laati Paul Nitze, joka konsultoi ulko- ja puolustusministeriön virkamiehiä, ja presidentti Truman hyväksyi sen viralliseksi kansalliseksi strategiaksi Korean sodan alettua. Siinä vaadittiin Yhdysvaltojen talouden osittaista mobilisointia aseistuksen tuottamiseksi nopeammin kuin mihin NL kykeni. Suunnitelmassa vaadittiin Euroopan vahvistamista, Neuvostoliiton heikentämistä ja Yhdysvaltojen kehittämistä sekä sotilaallisesti että taloudellisesti.
Trumanin oppi, The Truman Doctrine
Trumanin oppi oli Yhdysvaltojen ulkopoliittinen doktriini, jonka presidentti Harry S. Truman julisti 12. maaliskuuta 1947. Sen mukaan Yhdysvaltojen tuli tukea demokratiaa ja vastustaa totalitarismia, tukemalla vapaan maailman eli liberaalien demokratioiden hallituksia.
Truman sanoi: ”Uskon, että Yhdysvaltain politiikan on pyrittävä tukemaan kaikkia vapaita kansoja, jotka vastustavat aseellisten vähemmistöjen pyrkimyksiä alistaa nämä kansat tai painostaa niitä ulkoapäin.”
Truman pyrki näin välttämään samanlaisen kehityskulun, joka oli jo havaittavissa Itä-Euroopassa, jossa Neuvostoliiton ohjaamina pystytettiin kommunistisia hallituksia epärehellisten vaalien perusteella. Ajankohtaisena pyrkimyksenä hänellä oli saada kongressilta rahaa Kreikan ja Turkin tukemiseen taloudellisesti ja sotilaallisesti, jotta nämä eivät päätyisi Neuvostoliiton vaikutuspiiriin. Suurvaltojen vastakkainasettelussa näkyi siis selvästi kylmän sodan henki.
Lähteitä:
https://www.trumanlittlewhitehouse.org/president-truman-nato-history
David McCullough: Truman
Wikipedian artikkeleita, englanti, suomi, ruotsi, saksa
