Näin päättyi Suomen jatkosota / Miten sodat loppuvat, osa 3
/17.5.2024
Jatkosota oli iso vedenjakaja Suomen 1900-luvun historiassa. Kansa antoi sille pian sodan alettua jatkosodan nimen. Se koettiin taisteluksi, jolla korjattaisiin Neuvostoliiton talvisodassa aiheuttamat vääryydet.
Sota päättyi lopulta syksyllä 1944 välirauhaan pitkähköjen rauhanneuvotteluyritysten onnistuessa.
Suomella oli tuolloin kovin vähän vaihtoehtoja - mutta onneksi sotaonnen kääntyminen vastaiseksi havaittiin ylimmässä johdossa varhain ja sodasta irtautumista etsittiin aktiivisesti jo syksystä 1942.
Suomelta olivat kesällä 1944 voimat uupuneet kesäkuussa 1944 alkaneiden raskaiden torjuntataistelujen jälkeen. Joukkoja ei voinut enää pitkälle venyttää, reservejä ei juuri ollut jäljellä. Neuvostoliitto puolestaan halusi irrottaa joukkonsa toissijaisena pitämältään näyttämöltä päästäkseen Berliiniin ennen lännen joukkojen tuloa sinne. Molemmat osapuolet tarvitsivat rauhaa.
Rauhanhieronta alkoi syksyllä 1942
Suomen tie kohti rauhaa alkoi itse asiassa varsin varhain, vaikka sotaa käytiinkin kolme vuotta ja neljä kuukautta. Pääesikunta tuli jo syksyllä 1942 ja viimeistään tammikuussa 1943 vakuuttuneeksi, että Saksa tulee häviämään sodan ja Suomi menee tuhoon siinä sivussa jos sodasta ei päästä irti. Suurimpana syynä oli Stalingradin katastrofi syksyllä 1942 , jolloin koko Saksan 6. armeijakunta tuhoutui helmikuun 1943 alkuun mennessä ja antautui Volgan mutkassa Neuvostoliiton joukoille.
Koko jatkosodalle oli tyypillistä Suomen rauhanhakuisuus, ja ehkä yllättävää havaita, myös Neuvostoliitto, nykyinen Venäjän federaatio, pyrki aktiivisesti lopettamaan sodan maiden välillä.
Suomen tukholman suurlähetystö näytteli tärkeää sivuosaa rauhanneuvotteluissa 1943 - 1944. Toimistoa johti yksi maamme kokeneimmista diplomaateista Georg Achates Gripenberg. Sodan jälkeen hän ehti toimia muun muassa suomen ensimmäisenä suurlähettiläänä YK:ssa 1956 - 1958.
Neuvostoliitto ei toki ollut valmis mitenkään Suomelle edulliseen rauhaan, vaan halusi osoittaa voimaansa ja lisäksi huolehtia siitä, että Saksasta ei ole jatkossa vaivaa Suomen suunnassa.
Suomen sota oli aluksi maamme suuria sotaponnisteluja mitenkään väheksymättä “kiusankappale” NL:n pääesikunnan kannalta, joka sitoi voimia taistelussa päävihollista eli Saksan joukkojen taistelua vastaan. Sodan kääntyessä NL:n voitoksi sen katsottiin edelleen sitovan turhan paljon voimavaroja väärään suuntaan. Hyökkäysvaiheessa 1941 näkyi, missä sotilaallista voimaa oli ja mikä joukko määräsi taisteluiden painopistealueet. Saksalaisia divisioonia oli 11-kertainen määrä Suomen kenttäarmeijaan verrattuna.
Stalinin akuutti mielenkiinto oli Keski-Euroopassa ja kilpajuoksussa Berliiniin.
Stalinin intoa Suomen totaaliseen alistamiseen hillitsi myös länsivaltojen halu jossakin mitassa ymmärtää ja suojella maatamme pienenä itsenäisenä demokratiana, joka oli talvisodassa näyttänyt ansaitsevansa paikkansa kansakuntien joukossa. Tämänkin vuoksi kysymystä rauhasta pidettiin avoimena NL:n puolesta jo varsin varhaisessa vaiheessa.
