Näin päättyi ensimmäinen maailmansota / Miten sodat loppuvat, osa 1

/

19.4.2024

Ensimmäinen maailmansota (1914-1918) oli globaali sota, joka keskittyi pääasiassa Eurooppaan. Se oli ensimmäinen totaaliksi sodaksi kutsuttu sota, jossa koko yhteiskunnan resurssit valjastettiin sotatoimintaan. Siihen osallistui suoraan yli 70 miljoonaa ihmistä, joista noin 16 miljoonaa kuoli.

Uudet aseet kuten konekiväärit, myrkkykaasut, lentokoneet ja panssarivaunut aiheuttivat valtavia ihmisuhreja ja taloudellisia menetyksiä. Myös siviileihin kohdistettiin laajasti pommituksia ja muita hyökkäyksiä. Sota myös vauhditti tekniikan kehitystä mitä erilaisimmilla aloilla.

Sodan syihin vaikuttivat nationalismi, imperialismi, asevarustelukilpailu ja liittojärjestelmät. Itävalta-Unkarin kruununperillisen Franz Ferdinandin salamurha Sarajevossa 28. kesäkuuta 1914 oli sodan välitön syy. Ensimmäinen maailmansota päättyi 11. marraskuuta 1918, kun Saksa allekirjoitti Ranskassa Compiègnessa aselevon. Virallisesti sota loppui seuraavana vuonna allekirjoitetulla Versaillesin rauhansopimuksella. Molempia sopimusneuvotteluja voi syyttää ympärysvaltojen sanelusta rauhanehtojen ja sotasyyllisyyskysymysten osalta.

Sodan alussa Eurooppa jakautui kahteen sotilasliittoon: keskusvaltoihin ja ympärysvaltoihin. Keskusvaltoihin kuuluivat Saksa, Itävalta-Unkari, Turkki ja Bulgaria. Ympärysvaltoihin kuuluivat Iso-Britannia, Ranska, Venäjä ja lopulta Italia ja Yhdysvallat. 

Ensimmäiseen maailmansotaan osallistuivat kahden liittouman maat:

Keskusvallat:

  • Saksa

  • Itävalta-Unkari

  • Osmanien valtakunta

  • Bulgaria

Ympärysvallat:

  • Iso-Britannia

  • Ranska

  • Venäjä (vuoteen 1917 asti)

  • Italia (vuodesta 1915 alkaen)

  • Japani

  • Yhdysvallat (vuodesta 1917 alkaen)

Lisäksi sodan aikana useat muut maat liittyivät joko keskusvaltoihin tai ympärysvaltoihin, tai julkaisivat sodanjulistuksia jompaankumpaan suuntaan. Näitä maita olivat esimerkiksi Romania, Kreikka, Portugali, Kiina ja Australia.

Saksan piti saada sota loppumaan

Ensimmäisen maailmansodan loppuvaiheessa vuonna 1918 oli selvää, että Saksa oli heikossa asemassa sekä sotilaallisesti että taloudellisesti - ja sodan jatkuminen olisi hyödytöntä. Saksan johtajat alkoivat etsiä tapoja päättää sota diplomaattisesti.

Ympärysvallat olivat 1918 saaneet jalansijaa länsirintamalla, ja Itävalta-Unkarin imperiumi oli hajonnut. Saksan talous oli romahtamassa, ja kotimaan levottomuudet lisääntyivät.

Yhdysvaltojen liittyminen sotaan vuonna 1917 nousi merkittäväksi käännekohdaksi koko sodassa. Yhdysvallat toi sotaan runsaasti tuoreita joukkoja, aseita, ruokaa ja ylipäänsä taloudellista voimaa, mikä auttoi ympärysvaltoja saamaan yliotteen.

Saksan lisäksi myös muilla keskusvalloilla oli sisäisiä ongelmia. Niillä oli taloudellisia vaikeuksia, poliittista epävakautta ja etnisiä jännitteitä. Nämä ongelmat heikensivät maiden kykyä jatkaa sotaa.

Elokuussa 1918: Saksa lähetti Itävalta-Unkarin kautta rauhanaloitteen ympärysvalloille. Ympärysvallat hylkäsivät ehdotuksen liian maltillisena.

Syyskuussa 1918: Bulgaria antautui ympärysvalloille, mikä heikensi edelleen keskusvaltojen asemaa. Saksa yritti uudelleen rauhanaloitetta, mutta ympärysvallat vaativat Saksan ehdotonta antautumista.

Lokakuussa 1918: Itävalta-Unkari hajosi, ja sen osat alkoivat neuvotella antautumisesta ympärysvaltojen kanssa. Tämä jätti Saksan yksin sotaan.

Marraskuu 1918: Saksa pyysi aselepoa ympärysvalloilta 11. marraskuuta 1918. Aselepo allekirjoitettiin Compiègnen metsässä Ranskassa, ja se lopetti sotatoiminnot länsirintamalla.

Saksalaiset aloitteet sodan päättämiseksi

Saksan päätös aloittaa neuvottelut rauhasta tehtiin Berliinissä marraskuun 1918 vallankumouksen seurauksena. Saksan keisarikuntaa johtanut Wilhelm II menetti vallan ja pakeni maasta, mikä johti monarkian luhistumiseen. Tämä avasi tien sosiaalidemokraatti Friedrich Ebertin hallituksen valtaantulolle. Ebert ja hänen hallituksensa, joka koostui enimmäkseen sosiaalidemokraateista, tunnustivat Saksan sotilaallisen tilanteen epätoivoiseksi ja päättivät aloittaa neuvottelut rauhasta liittoutuneiden kanssa.

Ympärysvaltojen vastaus

Ympärysvallat olivat halukkaita lopettamaan sodan, mutta ne eivät halunneet antaa Saksalle mahdollisuutta toipua ja aloittaa sota uudelleen tulevaisuudessa. Ne vaativat, että Saksa luovuttaisi kaikki miehitetyt alueet, purkaisi armeijansa ja maksamisi sotakorvauksia.

Saksalaiset ja ympärysvallat tapasivat Compiègnen metsässä Ranskassa 7. marraskuuta 1918 neuvotellakseen aselevosta.

Keskus- ja ympärysvaltojen neuvottelijat Compiègnen aselevossa

Matthias Erzbergerin johtama Saksan valtuuskunta tapasi Fochin johtaman liittoutuneiden valtuuskunnan rautatievaunussa Compiègnen metsässä. Saksalaiset saivat liittoutuneiden ehdot 8. marraskuuta, ja maanantaina 11. marraskuuta he allekirjoittivat ne saaden aikaan vain vähän muutoksia Fochin ehtoihin. Aamuviideltä solmittu aselepo astui voimaan kello 11, vaikka vielä viimeisten kuuden tunnin aikana operaatiot jatkuivat ja satoja sotilaita kuoli lisää. 

Compiègnen rautatieasemalla 11. marraskuuta 1918 pidetyissä aseleponeuvotteluissa ympärysvaltoja edusti seuraava valtuuskunta:

Liittoutuneiden neuvottelukunta 11. marraskuuta 1918 kun Aselevosta Saksan kanssa oli sovittu. Pääneuvottelija Foch toinen oikealta.

Ranska: Marsalkka Ferdinand Foch (pääneuvottelija)

Iso-Britannia: Amiraali Sir Rosslyn Wemyss

Yhdysvallat: Kenraalimajuri James Harbord

Italia: Kenraali Armando Vittorio Diaz 

Japani: Kenraalimajuri Sadakichi Utsumi

Valtuuskunnan lisäksi paikalla oli useita muita ympärysvaltojen edustajia, kuten sotilasasiantuntijoita, tulkkeja ja sihteerejä.

Saksaa edusti neuvotteluissa valtuuskuntaa johtanut Matthias Erzberger, joka oli maan pääneuvottelija. Valtuuskunnassa oli kaikkiaan kymmenen henkeä, mukana muun muassa rautaristin saanut kenraali Hans K.A. von Winterfeld.

Compiègnen metsän aselepo

Aselepoehdotus esitettiin 8. marraskuuta 1918.

Aselepo astui voimaan 11. marraskuuta 1918 klo 11.00.

Saksalaiset komentajat olivat jo ennen Compiègnen metsässä pidettyjä aseleponeuvotteluja keskustelleet antautumisen mahdollisuudesta ja käyneet epävirallisia neuvotteluja liittoutuneiden kanssa.

Saksan hallitus päätti lopullisesti ryhtyä aseleponeuvotteluihin 6. marraskuuta. Saksalaisille oli ilmoitettu, että ympärysvaltoja johtava pääneuvottelija marsalkka Foch kertoisi lopulliset aselepoehdot suullisesti Saksan valtuuskunnalle. 

Hindenburg kävi 7. marraskuuta Fochin kanssa sähkeidenvaihdon, jossa sovittiin aika ja paikka lopullisille neuvotteluille. Keskustapuolueen valtiopäiväedustajan Matthias Erzbergerin johtama Saksan valtuuskunta saapui 8. marraskuuta Rethondesiin, Compiègnen metsään, noin 65 kilometriä Pariisista koilliseen, tapaamaan Fochia.

Ympärysvaltojen vaatimukset Saksalle

  1. Täydellinen antautuminen

  2. Kaikkien saksalaisten joukkojen vetäytyminen miehitetyiltä alueilta

  3. Saksalaiselle laivastolle rajoituksia

  4. Sotakorvaukset

  5. Sotavankien palauttaminen

Saksalaisten vastaehdotukset

  1. Lievemmät ehdot

  2. Ei miehitystä

  3. Kohtuulliset sotakorvaukset

  4. Itsemääräämisoikeus


Compiègnen aseleponeuvottelut

Ensimmäinen neuvottelupäivä 8. marraskuuta 1918

Aselepoehdotus esitettiin liittoutuneiden valtioiden toimesta Rethondesissä Compiègnen metsässä. 

  • Tämä tapahtui vain neljä päivää sen jälkeen, kun Saksan keisari Vilhelm II oli pakotettu luopumaan kruunusta ja maan armeija oli hajoamassa.

Liittoutuneiden valtioiden sotilasdelegaatio, jota johti ranskalainen marsalkka Ferdinand Foch, saapui Compiègnen metsään rautatieasemalle.

Saksalainen delegaatio, jota johti valtiosihteeri ja pääneuvottelija Matthias Erzberger, saapui paikalle henkilöautoilla. Saksalainen komennuskunta korjasi tätä varten katkenneen tieyhteyden, jotta autoilla päästiin rintamalinjan läpi. 

Foch esitti saksalaisille aselepoehdotuksen, joka oli erittäin ankara. Ehdot sisälsivät muun muassa:

  • Kaikkien saksalaisten joukkojen vetäytymisen miehitetyiltä alueilta

  • Saksalaiselle laivastolle asetetaan rajoituksia

  • Sotakorvausten maksamisen

  • Sotavankien palauttamisen

Neuvottelupäivän iltana saksalaiset pyysivät liittoutuneilta aikaa ehdotuksen harkitsemiseen. Foch suostui antamaan heille 72 tuntia.

9. marraskuuta 1918

  • Saksan valtuuskunta hylkäsi alkuperäiset antautumisehdot, jotka he pitivät liian ankarina.

  • Liittoutuneet uhkasivat jatkaa hyökkäystä, jos Saksa ei suostu ehtoihin.

11. marraskuuta 1918

  • Saksa suostui lopulta allekirjoittamaan alkuperäiset antautumisehdot.

  • Aselepo astui voimaan klo 11.00 aamulla.

Seuraavina päivinä

  • Aseleposopimus ratifioitiin virallisesti.

  • Liittoutuneet joukot miehittivät Saksaa.

  • Miljoonia saksalaisia sotilaita palautettiin kotiin.

  • Versaillesin rauhansopimus neuvoteltiin ja allekirjoitettiin muutama kuukausi aseleposopimuksen jälkeen vuonna1919, mikä lopetti virallisesti ensimmäisen maailmansodan.

Neuvottelujen tunnelma

  • Neuvottelut olivat jännitteiset ja epätasa-arvoiset. Liittoutuneilla oli selvästi neuvotteluvalta ja saksalaiset joutuivat hyväksymään heidän ehdotuksensa.

  • Saksalaiset edustajat tunsivat nöyryytystä ja heidät pakotettiin allekirjoittamaan sopimus, jota he pitivät epäoikeudenmukaisena.

  • Neuvottelut käytiin nopeasti ja aikataulu oli tiukka. Saksalaisilla oli vain 72 tuntia aikaa harkita ehdotusta ja vastata siihen.

Aselevon seuraukset

Vaikka Compiègnen aselepo 11. marraskuuta 1918 lopetti sotatoiminnot länsirintamalla, ensimmäinen maailmansota jatkui osissa maailmaa aselevosta huolimatta.

Sota jatkui

  • Itä-Euroopassa: Venäjän sisällissota jatkui aselevosta huolimatta ja kesti vuoteen 1922 asti.

  • Lähi-idässä: Turkki taisteli Kreikkaa vastaan Turkin itsenäisyyssodassa, joka kesti vuoteen 1923 asti.

  • Kaukoidässä: Japanin interventio Siperiaan jatkui aselevosta huolimatta ja kesti vuoteen 1922 asti.

Ensimmäisen maailmansodan päättymisen seurauksia

  • Miljoonien ihmisten kuolema, tuho ja vammautuminen

  • Euroopan poliittisen, taloudellisen ja sosiaalisen järjestyksen mullistuminen

  • Totalitarismin nousu

  • Toisen maailmansodan syttyminen

Ensimmäisen maailmansodan johdosta Itävalta-Unkarin ja Ottomaanien valtakunnan imperiumit hajosivat. Tämä johti poliittiseen epävakauteen ja konflikteihin Itä-Euroopassa ja Lähi-Idässä.

Useiden eri kansallisuuksien itsehallintopyrkimykset heräsivät ensimmäisen maailmansodan aikana.

Sota synnytti bolševikkivallankumouksen Venäjällä, joka johti kommunistisen hallinnon valtaan ja levotonta vastarintaa.

Aselepo oli Saksalle nöyryyttävä. Saksan oli suostuttava vetäytymään miehitetyiltä alueilta, luovuttamaan aseitaan ja sotakalustoaan sekä maksamaan sotakorvauksia ympärysvalloille.

Versailles'n rauhansopimus, joka allekirjoitettiin vuonna 1919, vahvisti aselevon ehdot ja asetti Saksalle vieläkin tiukempia rajoituksia. Sopimus mullisti Euroopan kartan ja loi olosuhteet toisen maailmansodan syttymiselle.